Parista kuvasta tuhat sanaa

Pirtin pöyvän äärestä otettu kuva.
Oviaukosta näkyy yläkertaan, vinttiin menevät portaat, joihin ei oo vielä kuin runko ja seiniinkään ei oo vielä puukuitulevyjä laitettu. Tuosta tultiin ennen kylmästä eteisestä pirttiin ja yks talvi (vai liekö ollu kaksiki) tuo tuli suoraan ulkoa sisään. Tässä seinät on pirtissä jo kohtuullisen siistit, ku sähkäri kävi ja purkivat vanhat, osin metallikuoriset johdot pois. Meillä siis ei oo sähköä alakerrassa muuten ku roikilla.
Kuvasta voi sanoo myös, että puusohva toimii nyt sairaspetinä. Lapset on kaupunkilomalla mun vanhempien luona ja me ollaan pari päivää maattu kuumeessa tuossa itulootan pohjalla ja katottu telekkaria, mitä täällä ei kyllä kauhiasti tuu tehtyä. Puusohva on ollu tänä aikana sekä mun ja ukon että lasten sänkynä tarvittaessa, on nimittäin asuttu aikoja esim pelkässä pirtissä. Tuolilla on valmistumassa tilaussukat, koska yrittäjä tekkee töitä myös sairaspäivinä ja kotonaollessa aina ku mahollista. Verhot on tutulta rouvalta saatu matonkuteeksi, mutta koska me ihastuttiin niihin niin kovasti, niin niistähän tuli sitte meiän pirtin uuet upeat talviverhot.

 

Pirtin pöyvän ääressä otettu kuva myös.
Meillähän asuu talossa yks emonkolliki. Vaikka ikkunoissa on jo ikkunapellitki paikollaan, kissa on oppinu pysymään siinä, että huomataan päästää sisälle. Siellä se äänettömällä maukuu.
Ikkunalla timjami, persilja ja basilika, kasvihuoneesta pelastetut, voivat vielä kohtuullisen hyvin. Kissakyltti saatiin ystäviltä, pitäsi löytää siihen Sulon kuva.
Vasemmalla näkyvä pikkuaitta on leikkimökkinä nyt, siihen isäntä teki katon viime kesänä, kengitystä vielä oottaa. Iso aitta oli kallistunu naapuriin ja kaivuri tönäsi sen suoraan käydessä tekeen pihanmuokkausta tässä hiljattain. Aitta oottaa kattoa ja lattianrajaaki pitäs tutkia vähän; tosin se pitää ensin tyhjentää ja siinäpä se yks projekti onki. Kellariin isäntä teki tänä kesänä uuen oven, ku viime talvena kovilla pakkasilla kellari meni kans pakkaselle ja aiheutti melkosen perunateatterin. Monta päivää kuorittiin, pilkottiin ja keitettiin puuhellalla pottuja, että ei koko sato mee pilalle. Vieläki on pakkasessa niitä pottuja.