Rannassa

Meillä se on kuulkaa niin hyvin, että mökille ei oo pitkä matka, pääsee ihan kävellen.



Se on taasen pitkästä aikaa saunailta. Kyllä me käyvään talvella aika säännöllisesti, vaan nyt on ollu niin kovasti hommia, että vähälle on jääny. Tuossa kuvassa on meiän saunan valot, meillä ei oo mökissä sähköä ja vesi otetaan kaivosta, järvessä ei oo pesukeleposta. Niin, meillä ei oo talossa saunaa ja navetan sauna ei oo käytössä vielä ennenku navetta kunnostetaan.



Nyt ei oo kyllä häävit lämmityspuut, ku poltetaan rannasta karsittuja haapaa, pihlajaa ja tuomen oksia. Ei oo ihan niin heleppo saaha syttymäänkään. Pari vuotta onki ollu kyllä leuhka lämmitellä, ku ekana talavena karsittiin muutama 70-luvulta kasvanu koivu. Mutta on näitä vielä jälellä :)



Pihaa reunustaa komiat korkiat koivut. Eikä näitä kyllä kaajeta ennenku joku myrsky sen tekkee.



Tässä mökin nurkalta talolle kuvattuna.



Tässä kaivon puolelta. Vasemmassa laijassa näkkyykin minun syreenikasvattamo, ne on yli minun pitusia eli lunta on aika paksulti. Vähäsen tuosta yhen pihlajan oksan takkaa pilkistää myös mesiläisten asumukset.

Nyt pittää kuitenkin lähtä lissään puita, että ei sammu mokoma.

ps: Tännään on pirtti saatu melekein kokonaan levytettyä.

Kodinhoitotila eli pikkukamari

Yks huone se on melekein valamis.

Entinen pikkukamari eli nykynen pikkukamari eli kodinhoitotila tapetoitiin Pihlgren&Ritolan Kaakeli-tapetilla, värinä oliivi.



Kaapien ovet ostettiin käytettynä vanhalta papparaiselta ja kaappien seiniin käytettiin vanhasta eteisestä purettuja sisarpaneeleita. Näitä ei saa kuulema maalata :)
Tämmönen tilaki pittää nykyaikasessa kodissa näemä olla, ku ei haluta pakastimia roimottammaan pirttiinkään, ja vessa ja kylpyhuone ovat niin pieniä, ettei pesukone mahu niihin.



Pyykkilaatikon/penkin mies teki samaisista eteisen purkupaneeleista ja minä halusin, että se maalataan samanväriseksi ku muutkin laatikot tässä talossa.



Ikkuna on järvelle päin, oviaukko (josta puuttuu ovi vielä) on ruokakomeroon, jonka läpi pääsee pirttiin. Ruokakomeron paikalla oli ennen (eli 1990->) vessa ja nykynen vessa, eli tuo, jonka ovi on "lehmäkuvioinen" (pojan kaverin sanojen mukaan) on entisen saunan paikalla. Ihan ennenhän tässä on ollu pitkä kamari, samanlainen ku toinenki tässä vieressä. Kaikki tähän taloon hankitut ovet on luonnollisesti vanhoja ja oottavat kunnostusta.

Talviriemuja maalla

Meiän lapset kasvoivat ensimmäiset vuotensa, siis kouluikkään asti lähiössä, omakotitalossa kuitenki. Eikä ne aina tänne muuton jäläkeen oo nähneet, mitä mahollisuuksia täällä on touhuta vaikka ja mitä. Minä oon lapsuuessani asunu kaikki vapaat täällä ja touhunnu kaikenlaista; tätä minäkää en kuitenkaa oo saanu tehä.




Meillä on pitkä liukumäki navetan katolta. Kolattiin isännän kansa, kun tuli materiaalia taivaan täyveltä.



Hyvin mennee samalla vauhilla koko pihan poikki :)



Onneksi meiän vuohitytöt ei oo ulkoillessaan vielä äkänneet tätä mäkiä, nuo kuusenoksat ja kuusen ne äkkäsivät kyllä, samoin ovat maiskutelleet mun callunat tuosta porraseestä aika mataliksi :D

Tapetteja

Tapetointia on harjotettu, ku pakkasia pitelee. Isäntä tapetoi, minä katon sujuvasti vieressä :) ja neulonuki vähäsen oon katellessa.



Yläkerran, ei tätä nyt käytäväksikään kehtais sanua, aula sitte, on työn alla just nyt. Tapetti Pihlgren & Ritolan mallistosta, Minikukka.



Tyttöasukkaan huoneen yks seinä on tapetoitu Pihlgren & Ritolan Silkkirokokoolla, tyttö ite valinnu. Verhon takana on sisällekäveltävä vaatehuone ja ovien takana säilytystilaa hyllyineen, mm. meiän askartelukaappi.



Poika-asukkaan huoneessa taas valinta osui P&R:n Sembramäntyyn. Poika joutuu sietämään remontoinnin aiheuttamaa tavaroitten kulkemista, nyt kuivamassa vanha kommuuti, jonka poika kyllä aikoi ottaa itelleen pelikaapiksi. Linja-autonpenkkisohvaa (kiitos vaan Kalevi-papalle!) vastapäätä on pojalla peliluola.



Kyllä me täällä taretaan, mitä nyt vähä on ikkunat ja ulko-ovi jäässä, sisäpuolelta. Ei sitäpaitsi oo ennää ees -26 astetta pakkasta! Aamulla oli vähä yli -30. Sisällä +15,5.



Portaikko tapetoitiin halpis-paperitapetilla ja maalattiin päälle. Maali on ite tehty munatempera ja sävytetty luonnollisesti kans ite. Olin vähän epävarma tästä väristä, mutta ku ite tekkee, saa semmosen ku tullee, näihän se on. Ehkä se nyt mennee, ihan sattu portaitten väri sopivaksi kyllä tähän seinään, se onni kuitenki. Portaijen väriki on ite sekotettu Betoluxiin.
Hirsiseinän yläpuolella näkyy talon entisen etuseinän lautoja. Mää halusin ne tuohon, ikäänkuin muistuttamaan, että tämä talo on vanha. Seinän väri riitelee nuitten kans valitettavasti, mutta saa nyt olla näin, katotaan totutaanko. Paria hyllyäki tähän nuista laudoista toivoin, että saa taidetta esille, lasten ja vanhempien tekijöiden. Tässä portaikko on siis aika korkia.



Laudotus portaitten yläpäästä kuvattuna.



Remonttikissa Sulo, aina siellä missä tapahtuu.

Kahen talon loukussa

Kyllä kait sen nyt voi jo paljastaa.
Me rakennetaan toistaki taloa, kesällä Suomeen muuttaneelle japanilaiselle tytölle, joka on asunu meillä heinäkuusta asti. Hänen talosta ei tule mitään perinnetaloa ja se valmistuu paljo nopeemmin kun meiän talo.


 
Makuuhuoneeseen tuli roisketapetti ja lautalattia.




Alakerta on open space olkkari ja keittiö, seininä massiivista hirttä ja lattia sateenkaaren väreissä.



Yläkerrassa ovat siis makuuhuone ja kylppäri.

 

Ja katolla tietenkin asfaltointi ja vesiaihe, jonka voi ylittää siltaa pitkin.



 Talon asukas on tämä, Akemi, suomalaiselta nimeltään Mila.

Päätalossa tapetointihommat jatkuu, ku pakkaset palasivat. Niistä kuvia sitte seuraavaksi? :)