Kevväällä aina tullee hirviä sisustusinto, ainaki joillaki - ei mulla niinkää. Verhoja oon aina tykänny vaihella kausien mukkaan, mahtaa olla osasyyllinen ku olin vuosia Eurokankaassa töissä :D Ja haalaan mää sisälle kaikkia oksia ja semmosta luontua koko valosan vuojenajan.
Edellisestä kirjotuksesta tutut koivunoksat. Eikö näyki jo viheriää?
Tämä on myös meiän jokakevväinen sisustusjuttu. Nämä vanahat kirjahyllyt tuuaan sisälle, tuohon pirtin ikkunoien etteen, aina hiihtoloman aikoihin. Ne siitä pikkuhilijaa kevvään edetessä täyttyy ja kesäkuun puolella joutavatki pois. Nyt on kasvamassa jo tomaatit, salaattia (vuohille ja itekkihän siitä voipi syyä), persiljaa ja ruohosipulia, munakoisoa.
Nämä nyt ei varsinaisesti just oo kevväisiä, mutta tämänkevväisiä ne on. Uuninlämmityskauvella voi kätevästi kuivatella vaikka ja mitä. Jatkuvasti tietysti kuivumassa on kenkiä, kinttaita ja muuta vaatetusta, pyykkiäki. Nyt on kuivamassa myös kattolistoja; ne on ollu ulukorakennuksessa monta vuotta, ku ei meillä oo lämmintä varastointitillaa missään ollu. Nuo kuoritut rungot on koivua, ja ne onki kuorinu vuohet! Eli hyötyelläimiä jo ovat. Vähäsen jouvuin parsimaan, ku ei ne oo joka puolelle yltäneet, ku nämä on ollu sidottuna karsinan sisällä niillä puuhana. Näistä tullee yläkerran portaikkoon kaiteet.
Tässä vielä muitaki sisustuskuvia:
Tässä lähempää se keittiön välitilan laatotus. Eikö oo sieviä kaakeleita? Nämä on siis täältä kylältä yhestä vanhan miehen jäämistöstä, huutokaupasta ostettiin.
Keittiön hanasta aasinsiltana voin kertoa, että meiän neiti-ihminen on taiteilija. Ku tarkkaan kattoo niin hanaki on ihan kynsilakassa, hän ku teki marmorointeja kynsilakoilla tässä eilisiltana. Tuosta kuvastapa sattuu näkymään myös, että nuo sievät kaakelit ei riittäny ihan koko välitillaan vaan jouvuttiin laittaan tuolle lyhyelle osalle muutamia valakosia lisäksi. Mutta sepä ei meitä haittaa.
Ja tuosta taiteilija-asiasta aasinsiltana voin kertoa, että tämä lieskarin päällä töröttävä otus on meiän kotitonttu, sen on meiän taiteilija myös teheny.
Vielä yks sisustusjuttu, josta mää oon niin ilonen! Meiän aitasta, eli aarreaitasta löyty tämmönen seinävaate, onko nämä nyt niitä gobeliineja sitte. Ei muistanu minun äitikään enkä minäkään tämmöstä, Neidon ryöstö meillä on kans. Mutta tämä! Aa että <3 Kyllä on taasen ollu tähet kohallaan tai jotaki, että mistä tämä on tullu ja miten voi olla, että sattu justiisa niin osuva aihe, ku äiti ja tyttö vuohia syöttää :) Tämä on pakko olla ollu enne, että tällä tilalla vuohia tullee olemaan... Ehkä mää oon tämän lapsena joskus kaivellu esille ja kuva on mun mieleen iskostunu, kenpä tietää.
Patsas on meiän häälahja, joka koristi myös noutopöytää juhlassa ja sen on tehny kans eräs taiteilija vaan ei meiän tytteli. Lasten pappa on kätevä käsistään, myös se komia koristeellinen kapusta on hänen käsialaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti