Ruokataiteilua

Voi elämä! Mää oon aina, eli sen aikaa, ku en oo ollu allerginen juurikaan, nauttinu eniten ku saa syyä hyvvää ruokaa. Sanonu, etten ala millekkää dieeteille ennenku on ihan pakko. Enkä ookkaan alakanu. Mutta nyt on ollu pakko.

Sain diagnoosin semmosesta suolistotilasta, että ruokavalio rajottu aika kapiaksi, pari kuukautta meni melekeen kynsiä syöden ;)
Nyt on menossa altistusvaihe, jollon palautan ruokavalioon pikkuhilijaa taas kaiken, mitä siedän. Se on pitkä tie, kesä kulluu oikeinki. Mutta tuo tiukkistelu on auttanu ja siitä täytyy olla onnellinen. Oon voinu kohtuullisen hyvin, paitsi mitä nyt näläkä on koko ajan. En ossaa vielä kaupastakaa valita mulle sopivia syötäviä ja samat alakaa ällöttää. Välillä makkaan kipiänä sängyn pohojalla, ku oon altistuksesta johtuen syöny sitä, mitä en kestä. Mutta sitten tiiän, mitä en vasta syö.

Noudatan nyt siis FODMAP-ruokavaliota ja testaan, minkälainen se mulla tullee olemaan. Tällä hetkellä se on gluteeniton, osittain laktoositon ja vaikkamikäton. Ja opin joka päivä uutta.

 
Esim tätä ihanuutta en ennää syö, koska siinä on omenaa, luumua, punajuurta ja sipulia. Tämä on punajuuri-porsaspataa.
(Tejin tätä kyllä vasta, pari pientä punajuurta vain sekkaan ja lanttua, aika köyhää, mutta no can do)

Tämmösiä sitte voin syyä...


Uunikasviksia: porkkanaa, palsternakkaa, lanttua ja yrttiöljyssä, omista tarpeista kaikki paitsi auringonkukkaöljy.


Lohta päällä pikkusen fettaa, pari ruusukaalia kestää syyä ja keräkaalia onnekseni ja nuita kasviksia, paitsi paprikasta tullee hillittömät refluksioireet.


Lanttulammaskeittua, nam!

Tällä hetkellä harmittaa, että
- just ku sain maillani kasvaan a) parsan ja b) maa-artisokan, niistä kumpikaa ei sovi mulle.

- todennäkösesti saan unohtaa kaks pahettani loppuiäkseni eli Muhoksen Autogrillin ihanan porkkulaisen kaikilla mausteilla (en ees viimestä ateriaani tajunnu syyä!) - niin ja kaikki muutki roskaruat, pizzat, limpparit yms, joita kyllä harvon on muutenkaan tullu syötyä, muutaman kerran vuojessa, mutta arvatkaa vaan tekkeekö nyt mieli niitä...
ja Aino maitosuklaajäätelön (joka aiheutti mun viime kohtauksen ja joka on ollu pitkään mun viikonloppunami, byhyy!) En siis tykkää karkista tms., suklaa ok, muttei sekää oo niin ku tuo jätski. Ja suklaista soppii vain tumma, josta en tykkää myöskää. Jostai vegaaniblogista löysin kyllä yhen jäätelöohjeen, seoli kaurakermaan tehty ja tummalla kaakaojauholla, se oli hyvänmakunen.

- sipuli ja valakosipuli ei todennäkösesti kans tuu kuulumaan ennää ruokavalioon. Nyyh!

- oon juuri opetellu kyläläisen rouvan suosiollisella avustuksella ruisleivän leipomisen juurella. Noh, nyt täytyy alakaa perehtyyn myös gluteenittoman juurileivonnan kiemuroihin...

- aina oikein syöminenkää ei pelasta kohtauksilta. Tähän kuuluu huonommat ja vielä huonommat kaudet. Ja välillä vähän parempia aikoja.

- stressi on toinen suurimmista syistä oireilun pahenemiseen; sitä ku ei voi poistaa.

- tämä tila ei parane. Se on.

Positiivista (aina kaivan joka asiasta, ku oon lähtökohtasesti positiivinen ihiminen)
tässä on, että...
- tämä tila ei oo vakava eikä altista millekää vakavalle sairauvelle, vain hankala.

- ruokavalio on ainaki tähän asti auttanu vähentään oireilua.

- mun ei tarvi syyä lääkkeitä, ainakaa vielä, eikä pakko, jos oireet muuten kestän.

- paino on puonnu hupsistakeikkaa :D

- mieheni on jo opetellu leipomaan jotaki gluteenitonta mulle, kiitos nam!

Aikasmoinen vuodatushan tästä tuli, sen arvasinki.

Aurinkoista kevättä ite kullekin! Sillä nyt se on :)

Kevättä pinnassa

Sain minäki kevväisen sisustuspuuskan. Talo valamistu, johtusko siittä. Mattoja piti alakaa tekemään ja oon alakanu jo suunnitella taulujen ja valokuvien seinälle ripustamisen alottamista. Joten neki on melekeen jo seinällä.
Etteinen oli siis viimenen tila, joka nyt valamistui niinku se nyt hetkeksi jää. Maalaillaan vielä valakosia, kuha ei ihan mittää muuta tekemistä keksitä. (Pellavaöljymaali ku kestää kuivaa jonku hetken, nii siihen kerkiää sotkia ittesäki jo sitä ootellessa; oomme tojennu.) Paneelit siis maalattiin latallaan, hirviä homma ja pino oli se. Kuvassa on just maalattu ikkunan- ja ovenpielet ja vähä joitaki pikkukohtia, siksi mm. kengät on arkun päällä ja lehet suojana. Tapetti löyty tuttavalta hintaan 5€/säkki, jossa oli 7 rullaa tuota ja monta rullaa muutaki, joita oon käyttäny tekstaukseen. Ei siis itku pääse, jos vaikka sattus, että joku pikkumies esimerkiksi suklaakäsillään nojjaisi seinään :D Oven sisäpuolen väriä ei oo vielä osattu päättää, joku väri pitäs melekein olla, on liian valakosta. Ehotelkaapa? Ulukoa se maalataan roslaakimahongilla eli jotakuinki mustaksi. Lattianki maalaan uusiksi kesällä, tuommosella suklaanruskialla ja pirttiinki päätettiin vaihtaa lämpimän sävynen väri. Joha siitä taitaa viis vesikessää olla, ku pirtin lattia pois käytettiin, puhistettiin ja uuestaan paikollaan maalattiin, on vähä jo ryppyjä tullu.



Jaa, otetaanko tähän välliin tämmönen throwback-thursday-hommeli, että muistellaan vähäsen vanahoja taasen...


Tässä pirtti kesällä 2014. Hirrenvaihtua tuli, mutta lattia oli kunnossa, vaikka multapenkki oliki.



Tässä meiän asumus pirtin korjuun aikana. noin 15m2 kamari, jossa kaikki me nelijä siis asuttiin. Mikrolla ruoka (onneksi minun ihana äiti teki aina kaupunkireissuilla meille kotiruokaa rasiatolokulla mukkaan, ettei ihan tarvinu saarioisten äitien ruuissa olla kuukautta) Ja lämmin kesä se oli, että käytännössä tuolla vaan tartti syyä ja nukkua. Lapsetki taisivat viettää mummulassa pitkiä pätkiä tuona aikana... Hyvin tässä pärijäsi :)


Tässäpä pirtin lattia on saatu paikolleen puhistettuna. Hirviä homma oli +30 asteessa puhistaa, laskin että työviikko siinä meni, molemmat ranteet ja selekäki - ja monta purkkia appelsiinimehua.


Tässä on sitte ensimmäinen ateria pirtissä kamariasumisen jäläkeen, piknikkiliinat ja kaikki. Oliha se!

No palataanpa tähän päivään taas.


Vessaan matto tulossa. Kuteeksi leikattu kuteet eli vaatteita, hehheh.


Kamariinki uus matto. Nämä oli trikookudetta kerältä. Ostin nämä, ku asuttiin vielä Tyrnävällä eli aika kauan saivat marinoitua aitassa... Ja tästä tuli sen kokonen ku kuteet riitti (noin 1,5m halk), isompi ois saanu olla.


Kevättä näkkyy olevan ikkunoijenki pinnassa, mrh.




Ja mullan pinnassa tietysti kans! Maisseja pakko kokkeilla taas. Ylemmässä tomaattivauvoja.

No jaa, ois mulla muutaki vuodatusta vielä, mutta olokoon nyt; tuli jo tuota asiaa.

Hupsista, meillon taas hyrskynmyrskyn!

 

Tasasen säännöllisesti mennee kaikki hyrskynmyrskyn, kun pittää jotaki paikkaa vielä rempata. 

Vaan ei ois ennää palijo. Etteinen oikiastaan. Se on pakkasilla tapetoitu; tapetti löyty meiän Käsityöläisten kesäpuotin kirppispäivänä - hillitty vaalea paperitapetti, 7 rullaa 5€. Ei siis itku pääse, jos etteisen seinään vaikka sattuu joku pikkumies multakäsillä nojjaileen ;D Sitäpaitsi tapettia jäi tapetoija se vaikka toiseen kertaan. Paneelit tilattiin Puutavaraliike Tillmanilta, koska tuota vanahaa mallia ei saa mistään. Maalattiin myös pariin kertaan valamiiksi, helepompi maassa ku ällöttää kattua kohti ja maaliki valluu pitkin käsiä ja jokapaikkaa... Pellavaöljymaali, joka tehhään ite.

Mutta voi että mää ootan taasen, että lämpiää ja lumet sullaa. Mun kevät alakaa tammikuun ekana eikä mulla oo ylleesä tietuakaan mistään kevätväsymyksestä vaan hirviä tarmo aina alakaa valamistella seuraavaa kessää ym. paitsi tänä kevväänä, mutta se liittyy terveys- ja sairausasioihin. Nyt alakaa jo aurinko paisteleen risukassaan, kun on diagnoosi ja tietua, piiiitkä matka hyvinvointia kohti alkakoon.

Joo ku lämpiäis, niin pääsis pihalle rapsuttelleen mm. väliovia. Alakavat olla talonki alkuperäset jo uuen maalin tarpeessa, ainaki tästä pirtin ja kamarin välinen pittää saaha puhistettua ja maalattua, ja nuo paraatipuolen ikkunat kunnostettua. Niitä ei toki ihan vielä viiti pois ottaa. Sisällä en viiti sitä tehä, kun meillä käytetään lämmitintä maalin sulattamiseen ja ihan varmasti nuissa on käytetty myrkkymaaleja jossain vaiheessa, siis en halua hengitellä niitä höyryjä. Ja sotkeeha se hirviästi.



Elläinten kans on haastetta ollu. Vuohilassa meinas tulla kylymä, kun oli ne pitkät pakkaset. Tytteleillä oli meiän neitin pieneksikäyneestä fleecejumppiksesta tehyt takit päällä reilun pari viikkua, ku eihän se vanaha betonirakennelma sitte hetkessä lämpiäkään. Mutta tyytyväisiä ne tuntu olevan.
Kanalassa taasen tipuset, nyt siis jo aikusen kokoset viime kesän pennut, alottivat muninnan jo usiampi viikko sitte. Kappas kehveliä, ne alako syömään ne munat ite :€ Vinkkejä sain Munanetistä, että pimennä munintapesiä -> siis verhotin ja laita feikkimunia -> no niitä mulla ei nyt oo vielä. Oon muutaman aamupäivän seissy kanalassa oottamassa munimista ja vohkinu heti, kun on putkahtanu. Rouvat ossaa nimittäin ootella myös. Kun joku nousee munan putkauttaan, heti on koko sakki hyörimässä vieressä ja aletaan kuikuilla pyllyn alle, että missä herkku. Mrrrr!

Nyt navettaan, kanalaan ja sitte töihin!

Aamuihiminen

Mää oon kyllä tainnu ehkä ennenki laitella aamukuvia, mutta ku se on aika, jollon on rauhallista ja kaikki on niin kaunista. Minä ja kissat ollaan herällä.


Ennen tätä kuvvaa olin jo kerenny juua kahavit, lapioija roskapöntön esille roskakuskia varten tuolla kankaalla, laasta portaat ja hoitaa kanat ja kissat. Eläkä koske nuihin ovilistoihin, ne on vastamaalatut!


Nämäki alakaa heti aamusta kääntää ittiään aurinkoon päin.

Aamusin ylleesä teen neulomistöitä tai neulon jotaki omia, jos sattuu olemaan kesken (tai onhan niitä aina montaki, mutta kaikki ei välttämättä akuutteja). Sitte käyn lypsyllä ja kanalassa, tänä aamuna siis poikkeuksellisesti kävin jo kanalassa. Sittepä onki vuorossa joko uunien lämmitys tai suoraan ompelutöitten alottaminen, tännään uunit eka. Ainiin ja ennen töitä vielä pyykkihommat ja joskus tiskit, jota on yritetty lapsille hoijettavaksi, mutta usein seki mulle jää...


Kevväinen aamuinen pöytä ja ikkuna, koska...

Kevväisin meillä on joka paikka täynnä nuita kasvatuspurkkeja; näissä on vesimelonia, chiliä ja kasvihuonekurkkua, tuossa jauheliharasiassa vihanneskrassia ja ikkunalla hyllyssä vas. reunassa korianteria, kukon vieressä persiljaa ja saviruukussa basilikaa. Noh, on tässä muutaki joka päivä ajankohtasta: korissa on tuoreet munat ja otin vanhemmat kuppiin, että tullee käytettyä pian, vanahanneet puurohiutaleet oottaa, että keitän tännään kanoille mustikkapuurua, ne tykkää siitä hirviästi. Kuivamassa on pari jo kuivahtanutta tortillapohjaa, vuohille. Niin ja koska mun luonnonmukaset hellemmät keinot ei auttanu tällä kertaa poskionteloihin, hyllyssä on antibiootit :( Voi, niistä vois tehä ihan kokonaisen jutunki, mutta jos en.

Ja lunta on edelleen ihan reilusti se 60cm, että ihan ei vielä tartte hättäillä haravoinnin kans.

Ei tuu kessää!

Iha älytöntä tuo lumentulo!


Navetan katolta piti käyvä vielä puottaan, ettei tipu katto alas; hankalampi purkaa sieltä tavaran seasta ku tästä suoraa paikoltaan. Navettaa aletaan pikkuhilijaa purkamaan ja vaihtaan hirttä ja valaan uutta lattiaa. Ei vielä ens talaveksi kuitenkaa pääse meiän tytöt uuteen kottiin.



Joka paikkaan pittää kaivautua taas. Poloku kanalalta.

Oli tuossa pääsiäisenä sentään muutama aurinkoinenki päivä, niin ehittiin tehä tämmösiä pääsiäisasetelmia.





Rannasta vähän karsittiin. Sen verran, että on taas tarpeeksi saunapuuta. Ens vuonna lissää.
Oikeen tehokasta liikuntaa tästäki teki se, että uppos persuksia myöten hankeen, ku astu kelekan urasta pois... Kuvista ei saa tojellista käsitystä kuin palijo lunta on.

Muita pikkuhommia on ollu



Tämmöstä. Kanalan ikkunoitten puhistusta. Nämä on naapurikunnasta palaneesta navetasta.



Oon myös opetellu parisen kuukautta hevostenhoitua. Tässä toinen hoidokki <3 jolla päästiin pääsiäisajelullekin. Kaikkia pittää mieli avoimena opetella, ku koskaan ei tiiä jos niistä taidoista on joskus hyötyäki.

Sisällä talossa on menossa edelleen listotushommia.

Esikasvatuksetki sain vihdoin laitettua, monta viikkua myöhemmin ku ylleesä oon laittanu. Mutta eipä ne kauhiasti ois varmaan ehtinykää kasvaa, ku on ollu sisällä vaan kuutisentoista astetta eikä aurinkokkaa oo paistellu.

Laitoin:
- tomaattia (Moneymaker)
- keräkaalia, ruusukaalia, parsakaalia
- köynnöskrassia, punahattua
- samettikukkia taas karkottajiksi
- kesäkurpitsaa ja Halloween-kurpitsaa
- persiljaa ja korianteria ikkunalle
- salaatteja ja kauroja eläimille

Nyt on aika maltillisesti näitä kasvatuksia, koska joku saattaaki muistaa, että viime kesänä meiän ruokapellon valtasi valvatti. Meiän on siis taisteltava sitä vastaan ja piettävä kesannolla se pelto, koska mää en laita myrkkyjä peltoon. Kuulostas, että molemmilta puolilta meiän peltoa kuitenki myrkytettään tulevana kesänä, joten meillä mietinnässä, mihin omat saahaan kasvaan turvaan... Onneksi meiän kaikkien pellot laskee järveen päin (! onneksi meille syöjille, ei järvelle!), joten myrkyt valluu poispäin meiän pellosta. Mutta ei se silti hyvälle tunnu.

Tulis nyt ees vähän kevväämpi.

Henna(n) keittiössä

Pakko ylistää mun keittiötä tässä välissä. Se on mulle just sopiva, kaikki heleposti käen ulottuvilla. Mun tarpeisiin sopiva. Mää en oikeestaan tykkää ruuanlaitosta, se on vaan pakollinen kotityö ja kaikista eniten ehkä maailmassa en tykkää tiskaamisesta, hyi. Tiskatessa käet mennee ihan karrelle ja sormenpäät halkeilee veessä lilluttamisesta, mikä ei lankojen ja kankaitten kanssa puuhailevalle oo mitenkään hyvä. Mutta wife´s gotta do what a wife´s gotta do. Mutta just siks, että mun elämä ei pyöri keittiössä enempää ku pakollista, mun keittiö varmaan onki niin ihana. En ossaa olla vailla enempää :)


Tässä tänä päivänä. Päivän tiskihomma on vielä tekemättä; ja aivan sujuvasti voin keksiä muuta tekemistä niin kauan ku on ihan pakko se tehä.


Tässä sitte keittiön pirtin puoli. Kermanväriset kalusteet on ollu täällä vanahastaan, tiskipöytään vaihettiin vain liimapuulevystä kansi, ku entinen alumiinilla päällystetty oli hankala pitää puhtaana ja aika epätasanenki. Viheriät kalusteet on hankittu tältä seutuvilta, ei samasta paikasta kylläkää.  Tuohonki alakaappiin vaihettiin pöytälevy ja maalattiin. Nurkkakaapin mies teki mun toiveesta ja voi pojat, että sinne mahtuu kaikkee :D Ovi on nyt sujutuksessa, ku se on jostai autiotalosta saatu, niin oli vääntyny kosteassa. Ja kaappi on maalattu vasta kertaalleen. Se on tehty muuten talon entisen kylymän etteisen kattopaneeleista.


Ja sittehä mulla on ihana ruokakomero. Tässä paikalla oli ysärillä rakennettu vessa ja sauna, joista saunan osuus on nyt vessana, ovi saunaan oli tuossa paahtimen ja mikron välissä (toki tässä on uus seinä nyt). Nuo kaapit on vanahat keittiönkaapiston yläkaapit, käännettiin ne vain ylösalasin, niin saatiin kaikille purnukoille tillaa. Tuota hyllykköä vastapäätä on sitte nykysin nuo kylymälaitteet.

Kuten ehkä joku tarkka kuvista on jo ihimetellyki, niin meillä on listotushommat menossa just. Pitäs joutaa niitä maalaileen...

Tässä keittiön vaiheita:


Noin vuosi ennen muuttoa. Nuo keittiökaapit (ysäriä) oli paikollaan varmaan parisen vuotta vielä muuton jäläkeenki. Tuo jääkaapihommeli vaihtu heti isompaan kaappiin ja pakastinkaappiin, ja ne oli nykysen nurkkakaapin paikalla.


Yhessä vaiheessa hella oli ikkunan tällä puolella. Hyllyllä piti säilytellä käyttötarpeita, ku kaappeja oli vielä aika vähän. Tuon hyllyn haluan vielä uunin viereen kahavinkeittimen yläpuolelle.




 
No kai nämäki on keittiön vaiheita... Tuolla pakkaslukemalla yks vuosi kellari meni pakkaselle ja jouvuttiin hätäsesti kuoriin ja esikeittään ja pakastaan kaikki perunat ja porkkanat. Pari päivää aamusta iltaan oli tulet hellassa ja kuorittiin ja pilkottiin ja pussitettiin... Mutta eipä tullu kylymä pirttiinkään!

Keittiössä kuitenki tapahtuu:


Edustakoon tämä kuva nyt mun ruuanlaittamuksia. Tässä on ite vuohenmaijosta tehtyä halloumia ja tulihan hyvvää! Tosin ku mää en käytä mittää lisäaineita, jotka vaikuttaa koostumukseen niin tämä meinaa aina levitä paistaessa, mutta hokasinpa, että pikkulettupannulla eli seiskapannulla saa nätin muotosia. Mää oon muutenki semmonen ruuanlaittaja, etten usko ohjeita juuri koskaan. Aina pittää säveltää ja useimmiten onnistun kyllä, isältä peritty taju siitä, mitkä maut yhteen soppii :) Aiheeseen liittymättä, isä hoiti mua ja velipoikaa kotona kasarilla (80-luvulla) ja laitto tietysti aina ruuatki, sieltä se mullekin on tullu se taju.


Keittiössä säännöllisesti vierailevat tietysti nämäki. Joko näin...


... tai joskus jopa näin.

Ja vielä ilouutinen: Aurinko on tullu tällekki puolen järviä jo kurkistelleen!

Kevät on virallisesti alakanu!

Meillä se ainaki alako ihan virallisestiki, nimittäin kanat oli putkauttanu ekan munan!
Mietin myös jo kasvatuksia. Onneksi olin niin viksu, että kannettiin kellariin pari multasäkkiä kasvihuoneesta, ettei ne jäävy. Meinasin laittaa yhen sipulin, joka oli itäny ja jos kokkeilis lähtiskö salaatti jo. Meillä kuitenki pietään liesituulettimessa valoa yötki, kun muuten ei nää ees vessaan mennä. Ainii, ja kannoille jos kauraa iättäs! Kiitokseksi :)



Ulos ku kattoo nii ei ehkä heti uskos, että on kevät XD Tämmösiä tunneleita on jokkaiseen rakennukseen, jossa pittää ussein käyvä. Kaikkiin ei oo jaksanu kaivaa...



Kiikkuunki on tullu patjat.

Aurinkoista kevättä!