Miten joulu meni? No siinä sivussa.

Oltiin jouluviikko influenssassa, joten joulu tosiaanki meni siinä sivussa. "Meiän puolella kylää" oli vuoro järjestää Jouluvaellus, kalevalaisessa perinnekylässä, joka on tuossa kivenheiton päässä meiltä. No lyhyesti, lumitöitä puuh!, koska ei talvikunnossapitoa, oli onneksi välillä apujaki, sillä mullahan oli vaan siis se yks käsi. Yks asia päivässä jakso hoitaa valmisteluja vaellusta varten, mutta onneks kuume kerkes laskee aatonaattoon, että jaksettiin vetää läpi. Semmonen tyttären keksimä hauska pikku tarina lapsille ja lapsenmielisille; Tiitus-tonttu löyty savusaunalta pellaamassa puhelimellaan :D


Tässä kolome tuntia lumitöitten ähertämistä takana.


Tässä Runonlaulajan pirtti tapahtuman jäläkeen; kuviahan me järjestäjät ei pystytty ottaan tapahtuman aikana. Salamalla otettu kuva, niin tunnelma ei välity. Kylässä ei oo sähköjä, joten kynttilöin ja lyhdyin oli valaistu pirtti ja ulkona roihut. Kiikkustuolissa istu ite Joulupukki ja porisutti lapsukaisia, jako myös pienet lahjat. Lahjoihin ompelin tonttuheijastimet (eipä tajunnu kuvaa ottaa niistäkkään), laitettiin muutama tarra, kettukarkki ja pipari. Piti tehä vanhanajan nekut, mutta koska olin kuumeessa, en ehtiny niitä harjotella - ja niinhän siinä kävi, että niinki yksinkertanen homma epäonnistu.

Ensin näytti hyvälle, hyytyvät lumessa hyvin, mutta aamulla ne oliki löllöjä. Olin toki ne nostanu pois lumesta, kun se alko sulaa.


On siis harjoteltava tulevaisuutta varten. Jos joku osaa vinkata, mikä ois voinu mennä pieleen, voi kertoa :) 4 kappaletta onnistu, eri satsia olivat, kun loppu ensin kesken. En tiiä, mitä tein eri tavalla...

Oma jouluateria oli tässä, kellekään ei oikeen maistunu ruoka eikä me jaksettu juuri valmistella. Lanttu- ja porkkanalaatikot tehtiin alkuviikolla ja karjalanpiirakoita satakunta, kinkku paistettiin toki.


Saihan tuolla ittesä ravittua sen verran, että näläkä siirty.
Ja tässä vaiheessa korostan, että MEILLÄ EI TAASKAAN OLLU VIERAITA eli semmosta öllöttämistä, ruutujen tuijottelua ja pari lautapeliä, eipä sitä kurjuutta kummempaa...

Tänä vuonna meillä oli kuitenki komia kuusi! Tämä oli aatonaattona siellä pirtillä, tapahtuman jäläkeen haalattiin kotia. Omasta metästä, harvennustarpeen alta. Tämä kasvo viimevuotisen kylessä.


En löytäny vertailun vuoksi kuvaohojelmasta sitä viimevuotista tähän viereen, mutta jos haluatte niin kattokaa viime joulun postaus täältä.

Onnea ja iloa uuteen vuoteen!
Meillä joulu loppuu tähän u-vuojenaattoon, ku poiku on syntyny tänä päivänä, 11 vuotta sitte.

Käettömän hommia

Nyt ois aikaaki kirjotella, mutta nyt ei lähe oikeen. Mielessä pyörii hyviä juttuja aina, kun käsillä jotaki tekkee, mutta niitähä ei muista sitte ku tässä eessä pojottaa tämä valakonen sivu.

No oon mää tässä vasenta kättä potiessa jotaki saanu vähä tehtyä. Nyt mulla on siis huono käsi ja vähä vähemmän huono käsi; oikiakaan ei oo ihan vielä hyvä, voimat ei oo vielä tulleet tarpeeksi ja titaanilevy painaa joissain asennoissa tuossa käsivarressa, mutta eiköhä se siitä ajallaan. Vasurista avattiin vain rannekanava, joka oliki kuulema ollu aika tiukilla ja kirurgi luppaili ettei heti ongelmat tuu siitäkää poistumaan, mutta aion olla sinnikäs. Uskon, että mitä enempi teen käsillä, sitä paremmat niistä tullee!

Mutta ehkä jo asiaan...



Isäntä on naputellu entisen etteisen purkupaneeleista uusia kaappeja ja mää oon hionu ja maalaillu niitä. Tuossa kulmakaapissa on muualta tullu ovi ja sekä paneelit että ovi ovat kertaalleen maalattu. Tuosta ite kaapista tullee tuommonen kermanvärinen kuin nuo täällä olleet vanhat kaapit.

Muistellaanpa tähän vähäsen, millaselta täällä on näyttäny...



Ennen ku me muutettiin, täällä näytti tältä; talo oli kesäpaikkana kymmenisen vuotta.







Tuossa oikeestaan on tuo sama nurkka. Voi että näyttääki pienelle pirtti :D

Viimeset listatki taloon on nyt haettu, teetettiin vanhan mallin mukkaan Puutavaraliike Tillmanilla. Niitten maalauski alkaa tässä jossain vaiheessa.



Sitte meillä on taasen onnellinen perhetapahtuma! Meiän Sulo on saanu elämänkumppanin <3 Martta-neiti muutti meille naapurikunnan puolelta, kun hän halusi maalle vapauteen. Pari kuukautta on nyt menny, Martta on ihan sylikissa meille jo, mutta Sulon kans ne ei välillä mahu ees samasta oviaukosta menneen. Hmh! Toivotaan, että ne vielä ystävystyy. Näläkä silti ajaa porsaat näinki lähelle toisiaan :D (Martta on siis tämä karvasempi ystävä)

Palailen taas ku on asiaa.

Satotilitys: mitä kaikkee mää kasvatin

Summaan vasta nyt siis, mitä kasvatin ja miten meni, koska syksyllä on niin palijo hommia, ettei ehi kirjotella näköjänsä. Tästä aiheesta oli postaus keväällä: tämä

Pellossa:
- maa-artisokkaa -> ihan pikkumykyjä vain löyty, joten satoa kaivellaan ens syksynä
- mustajuurta ja palsternakkaa -> ei yhen yhtä mustajuurta löytyny, palsternakkaa tais tulla kymmenkunta
- parsaa -> iha oikiannäkösiä, mutta ruikuloita tuli muutama
- vadelmamaa-> iahn syksyllä alko tulla vadelmia, pieniä mutta palijo. Ois pitäny ehtiä harventaa, niin ois tullu varmasti parempia...
- mansikkamaan tein yhellä käellä, katoinkin kaikella haravointiroskalla, muutamia tänä vuonna sai syyä; vuohet kerkes juoksuillaan syyä myös muutaman taimen :D
- raparperiahan meillä on kans
- pottua tuli hyvin taas. Ens kevääksi mulle luvattiin vanhaa täällä kasvatettua punasta ja mustiakin vaihoin kevväälä muutamia siemenpotuiksi.
- porkkanaa ja samettikukkia karkotinkasviksi -> porkkanat onnistu kohtuuhyvin, ei ehitty harvennella, joten aika pienehköiksi jäivät. Samettikukat kuivu, tai paleltu, suurin osa ennen juhannusta.
- salaatteja erilaisia -> oli useita ja vuohet ja naapurin pupuki saivat osansa
- lanttua ja naurista -> lantusta ei tullu mittää, Enon kaskinauris onnistu hyvin ja maistu, Kultapallo sen sijaan ei jaksanu kasvaa
- punajuurta, sipuleita -> punajuuresta saatiin kans vain lehtiä pannulle, ei tullu tänä vuonna juuria. Sipulit onnistu ihan loistavasti, molemmat värit.
- keräkaalta, parsakaalta ja ruusukaalta, lehtikaalta ja kiinankaalta
-> keräkaalia jakso keriä 2 kappaletta, taimiakaan ei ollu monta; parsakaalia tuli mukavasti, ruusukaalit ei ehtiny kasvaa kuin herneen kokosiksi , joten annoin vuohille; lehtikaalia saatiin pakkaseen asti ja kiinankaalista ei kasvanu ykskään. Lisäksi laiton vielä kyssäkaalia ja siitä tuli kans ihan hyvin satoa.
- kehäkukkia -> ei ykskään itäny
- katteessa kasvatetaan kurpitsat, aattelin myös kokeilla avomaankurkkua ja munakoisoa, joka on aiemmin kasvanu kasvihuoneessa -> kaikki kesäkurpitsan taimet paleltu ennen juhannusta, samoin avomaankurkut


Porkkanat säilötään meillä hiekkaan, ovat sitte otettaessa niinku ois maasta vasta ottanu.


Sipulit kuivamassa uunin päällä.


Tytär on niin romantillisesti kuvannu nämäki mun viholliset, jotka sai vallan meiän pelloissa tänä menneenä kesänä. >:(
Eli lopputulema kovasta taistelusta huolimatta on, että kasvimaa/pottumaan puoli pellosta on menetetty näille pirulaisille eli peltovalvateille ja jouvutaan jatkamaan sotaa ens kesänä kesannoimalla, koska myrkkyjähän mää en peltoihini laita. Kevvään murhe, mihin saahaan ens vuojen kasvimaa ja potut istutettua. Ihana naapuri tarjosi jo omaa peltoaan, joka ei oo myöskään myrkytetty.

Kasvihuoneessa:
- tomaatteja on noin 40 tainta, isoa, luumumallista ja kirsikkatomaattia, ne on onnistuneet aina kohtalaisesti -> kohtalaisesti vain eli ens vuonna ei tuu näin paljo, ei kannata kuluttaa niihin aikaa.
- kurkkua 5 tainta -> kohtalaisesti, mutta pääsee jatkoon
- maissia 4 tainta, meinasin kokeilla kasvarin eteläseinustalla -> kasvoivat noin puolimetrisiksi, mutta siihen jäivät, ei ilmeisesti lämpö riittäny kesässä.

Viinimarjat kävi meillä poimimassa äiti, minä en joutanu kertakaikkiaan. Pantiin pakastimmeen ja sieltä sitte pikkuhilijaa iltasin mehustelin. Noin 150 pulloa tuli erilaisia mehuja, mies mehusti myös omenoista, joita aina sukulaiselta saahaan käyvä kerräämässä; omat puut ei vielä tuota.
Metsämarjatki tais melekein jäähä äitin kontolle. Ei oisi pakkasessa palijo, jos ei ois äiti auttanu.




Tomantit piti jälleen kerätä raakoina ja kypsyttää sisällä.

Muuta satoa oon sitte korjannu luonnon antimista. Tässä vähän niistä.



Puna-apilan kukkia ja pihlajanmarjoja kuivattu vuohille ja kanoille talaveksi. Myös kerppuja sain tehtyä ehkä 150; pihlajasta, koivusta, vadelmista, horsmista... Naapuri kaato pajukkoa rannasta ja niitä hajettiin myös vuohille varastoon.

Kyllä tässä siis pärijätään.

Kohta joutaa

Piipahin pikasesti kertomassa, että blogi päivittyy kyllä taas jossain vaiheessa, joulukuussa kun on taasen käsi paketissa...

Joten pysykää kuulolla :)

Syksyttää, sano Sämpyki :D

Hirviää kiirettä pittää. Oon alottanu työt. Ja jotakin muutakin hommaa vissiin on. Kanala valmistu, kuvia myöhemmin. Mun päivät lähinnä mennee eläinten ja kasvien kans, välillä kuskaan nuorisoa ja oli tässä iso tapahtumaki, jossa meiän koko perhe oli mukana. No ei oo nyt kuvia siitäkää.



Tässä vähä kanalaa. Ulkovuorilaudat käytiin purkaan Kilposilta, kiitos vaan kovasti :)



Tässä jotaki satokuvia pellosta. Onnistuin eka kertaa kaalinkasvatuksessa - oikeesti on kyllä ollu vain hyvä vuosi kaalille... Parsakaalia, keräkaali, lehti- ja kyssäkaalia on tullu. Myöski kaskinauris oli positiivinen yllätys, nami. Sipulia tuli ihan kauhian palijon ja hyvälaatusia, niitä on uunin päälys täynnä nyt. Vuohit vain meinaa karata kaalimaalle...



Kerppuja oon kans hiki hatussa tehny, välillä haasteena sateiset kelit. Meille tulevat kuivaheinät tehtiin valitettavasti vasta nyt, joten niissä ei taija palijon olla ravinteita, mutta onneksi on monenlaatusta kerppua, pihlajanmarjoja on kans paljo kuivamassa. Tässä ei suinkaan oo kaikki kerput, niitä on myös leikkimökki täynnä :)

Isäntä korjas rantamökkiäki vähäsen velpojan kans.



Kuistin reunahirsi piti vaihtaa ja pari lautaaki. Portaat oli puonnu jo vuosia sitte.

Ja sitte kevennys loppuun...


matka navetasta laitumelle on ylleesä kovin pitkä (koska joka ikinen puska pittää maistella), ja tällä kertaa siihe sattu vielä yks hiaste lissää.

Joka vanahoja muistaa

Nyt mulla on vanahojaki kuvia. Tehhäänpä vertailua.





Ennen



Nyt





Ennen


Nyt




Ennen



Tänä keväänä



Ennen



Ennen



Nyt



Ennen

Luomuviljelijän koetinkesä

Alotin alunperin, varmaan pari viikkoa sitte, postauksen ihan vallan muusta aiheesta, mutta tämä vaatii pikasempaa käsittelyä. Pikasempaa :D Tämä on kuitenki se syy, miksi postauksia ei oo kuulunu. Oon nimittäin istunu kaiken ajan ku vain oon muulta ehtiny, niin tuolla kitkemässä - ja melekein itkemässäki.

On kyllä tosiaan luomuna viljelevän koetinvuosi. Ensin kevät oli niin kylymä ja tuulinen ja kuitenki siitä näkkyy selevinneen hyvin kaiken maailman tuholaiset ja rikat, kuten mun pahin vihollinen valvatti ja saviheinä, joita on ihan älyttömästi. Ja jos jättäsin kitkemättä, ei mikkään muu jaksais kasvaa, ne valtais ihan joka sentin pellosta. Ens kesä kesannoidaan pahimmat alueet, viljeltävä vähemmän syötävää.

Kasvihuoneessa kasvit voi ihan hyvin, mutta pieniähän ne on ku aattelee ajankohtaa. Yks kurkku on valamistumassa, jääneekö ainuaksi... Esikasvatetut taimet oli taas tänä vuonna poikkeuksellisen vahvoja, mistä olin niin onnellinen, ku onnistuin. Mutta alamäki alako, kun siirsin ne kasvupaikoilleen. Vaikka yöhallaa ei ollu ennää, päivisin oli niin kylymää ja tuulista, pohjostuulen alla kun peltoni on, että kaikki tuntuu kuolleen. Ei ees kurpitsaa taija tulla, vaikka se on kasvanu joka kesä ihan vallattomasti.


Tästä kuvasta näemme, että valvatti viihtyy vallan mainiosti katteessa kasvamassa. Tästä on kitketty viikko sitte...
 

 Ja tässä on varmaan mun isoin kurpitsan taimi.


Valvatti kasvaa mieluusti myös harson alla, seassa kaalia. Kaalit voivat onneksi hyvin, mutta työtä teettää.

Sitte on vielä jotaki kärsäkkäitä, ihan joka puussa, paitsi ei omenapuussa ONNEKSI! Kirsikkapuusta söivät lehtiä ja varsinki uuen kasvun, ja pihlajat ja kaikki luonnonpuut on kelevannu. Niskaan vaan puista ropisee niitä, kun alta kävelee. Vatuissakin pari näin, mutten oo tutkinu tarkemmin, onko ne jo kukat syöneet niistäki.


Tässä se on, se kärsäkäs. Laitan nimenki, kuhan ötökkäfoorumi vastaa mulle, mikä tämä on.


 Ja tämän näköstä jäläkiä ne on teheny joka puuhun.
 
Mansikkamaan tein myös. Se oliki valtaisa projekti tämmöselle 1,5-kätiselle. 154 tainta siirsin, laitoin sanomalehtiä ja katetta, vierähti muutama tunti. Haastetta oli, en jaksa tarkentaa, mm. kuivuus, tuuli. Ja nyt ku se on valamis vihdoin, saviheinä meinaa tunkea katteeseen!


Ennen tätä kuvaa just kerkesin nyhtää nuo penkkien reunat.
Ja kas, mää näköjään kasvatan myös saviheinäpeltoa! (tuossa mansikkamaan takana) Kyllä sinne on kaurat heitetty, mutta hittaasti hittaasti, jos ollenkaan...



Pottu- ja härkispellossa kasvatan valvattia, kuten näkkyy. Vähäsen siellä seassa on pottujaki, ja muutama härkäpapu.








Mutta joku sentään voi hyvin. Nämä kukkapenkkejä jo nelijättä kessää oottavat kukat kukoistavat.





Toki myös, varsinaiseen postaukseen liittymättä, vuohet on aiheuttaneet harmaita hiuksia. Ensin ne karkasivat joka toinen päivä vähintään, kunnes on sähköä vejetty tarpeeksi ja nyt pysyvät sisäpuolella. Sitte ku just kirjottelin tästä lypsyn alotuksesta niin melekeinpä sammaan hengenvetoon voin todeta, että meillä on sitte myös semmonen harvinaisuus ku neitsytlypsäjä! Eli meiän "kilille" (4v, poikimaton) nousi myös maito toiseen utareeseen. Siltä on pakko vähän tyhjennellä myös, en aio sitä alkaa lypsää, koska se potkii ja telemuaa ja me ei tarvita niin paljo maitoa. Ja tietysti myös lypsykillemme pukkas utaretulehuksen, jota oon saanu lääkitä antibiootti-pistoksilla aamusin. Maito on käyttökiellossa jonku aikaa. Sulo-kissalta irtosi yks kynsi, oli telonut jossain. Tassu on parantunu ennalleen, onneksi.

Että semmosta, ei siis kurjuutta kummempaa tänne.

Uusia asukkaita ja uusia hommia

Aika rientää, housut kuluu ja parta kasvaa, näi se vain on.



Meille muutti kuun alussa uusia perheenjäseniä. Jorma saapu naapurikunnasta mukanaan Elsa (mustavalkokirjava) ja oranssi Ellinoora ja musta Kaija Koo tulivat kylältä. Jorma on oikein mukava ja topakka kukko. Saanut kuulema nimensä tanssivan kulkunsa mukaan, Jorma Uotiselta. Mikä onki jännä sattuma, sillä mää olin täällä mukana yhessä oopperaproduktiossa ja sain työskennellä Jorma Uotisen kanssa :) Ja vannon, että tätä kukkoa varatessani en tiennyt nimestä mitään; hänen vain oli tarkoitus ilmeisesti päätyä mun hoiviin. Jorma ei turhia huutele, aamukolmelta alottelee, sitten sillon tällön sinne seiskaan asti huutelee, kunnes minä käyn ovella huikkaamassa huomenet - tai nyt huikkaan ne lypsylle mennessä ja heitän heille kauraa. Meiän muutaman vuoden takanen kukko huusi aina kun joku käveli, autoili tai liikku sen näköpiirissä ja se oli kyllä aika rassaavaa välillä.

No ja sitte tää lypsyhommeli.
Meillä alko nyt lypsy, joskaan se ei ollut niin onnellinen tapahtuma kuin olin kuvitellu. Lisäksi olin kuvitellu, että saan oikean käteni käyttöön ja sitte alan lypsää vasta. Vihreät nurmet sai kuitenki herumaan niin, että yks kaunis ilta oli ihan tissit täynnä, niin pakkohan se oli päästää eläin kärsimyksestään. Vasurilla, ihan ikinä ennen kokeilemattakaan vaan tissiin kiinni ja lypsämään. Tekniikka hyvä, mutta väärä. Tämä oli lähtötilanne.
Tämänhetkinen tilanne: opin melko pian oikean lypsyotteen, vasurilla kuitenki ja kuttu on tottunu hyvin myös lypsyyn. Kiinni se on pakko pittää ja välillä tullee "sorkkamaitoa", kun emännän käjet ei oo yhtä nopiat kuin Hillan sorkat. Maitoo on juotu ja kokeiltu jo pannariin, juustoon ym. Minä ja isäntä ollaan otettu se meiän maidoksi, lapset ei oo vielä, juovat lehmänmaitoa.



Mansikkamaan on melekin teheny, kate vielä puuttuu -> sajepäivän homma. 154 mansikkaa, jospa riittäsi meiän tarpeisiin.



Parsaa! Vihdoinkin! Kuivuus ahisti ja maakaan ei vissiin oo jotenki hyvvää, koska aika ruikuloita näistä tullee. Mutta tullee kuitenki :)

Tässä issoimmat kuulumiset, pittää kuvata vielä paikkoja seuraavaan postaukseen. Lopuksi kesäyön värejä, sisältä kuvattuna.