Ruokataiteilua

Voi elämä! Mää oon aina, eli sen aikaa, ku en oo ollu allerginen juurikaan, nauttinu eniten ku saa syyä hyvvää ruokaa. Sanonu, etten ala millekkää dieeteille ennenku on ihan pakko. Enkä ookkaan alakanu. Mutta nyt on ollu pakko.

Sain diagnoosin semmosesta suolistotilasta, että ruokavalio rajottu aika kapiaksi, pari kuukautta meni melekeen kynsiä syöden ;)
Nyt on menossa altistusvaihe, jollon palautan ruokavalioon pikkuhilijaa taas kaiken, mitä siedän. Se on pitkä tie, kesä kulluu oikeinki. Mutta tuo tiukkistelu on auttanu ja siitä täytyy olla onnellinen. Oon voinu kohtuullisen hyvin, paitsi mitä nyt näläkä on koko ajan. En ossaa vielä kaupastakaa valita mulle sopivia syötäviä ja samat alakaa ällöttää. Välillä makkaan kipiänä sängyn pohojalla, ku oon altistuksesta johtuen syöny sitä, mitä en kestä. Mutta sitten tiiän, mitä en vasta syö.

Noudatan nyt siis FODMAP-ruokavaliota ja testaan, minkälainen se mulla tullee olemaan. Tällä hetkellä se on gluteeniton, osittain laktoositon ja vaikkamikäton. Ja opin joka päivä uutta.

 
Esim tätä ihanuutta en ennää syö, koska siinä on omenaa, luumua, punajuurta ja sipulia. Tämä on punajuuri-porsaspataa.
(Tejin tätä kyllä vasta, pari pientä punajuurta vain sekkaan ja lanttua, aika köyhää, mutta no can do)

Tämmösiä sitte voin syyä...


Uunikasviksia: porkkanaa, palsternakkaa, lanttua ja yrttiöljyssä, omista tarpeista kaikki paitsi auringonkukkaöljy.


Lohta päällä pikkusen fettaa, pari ruusukaalia kestää syyä ja keräkaalia onnekseni ja nuita kasviksia, paitsi paprikasta tullee hillittömät refluksioireet.


Lanttulammaskeittua, nam!

Tällä hetkellä harmittaa, että
- just ku sain maillani kasvaan a) parsan ja b) maa-artisokan, niistä kumpikaa ei sovi mulle.

- todennäkösesti saan unohtaa kaks pahettani loppuiäkseni eli Muhoksen Autogrillin ihanan porkkulaisen kaikilla mausteilla (en ees viimestä ateriaani tajunnu syyä!) - niin ja kaikki muutki roskaruat, pizzat, limpparit yms, joita kyllä harvon on muutenkaan tullu syötyä, muutaman kerran vuojessa, mutta arvatkaa vaan tekkeekö nyt mieli niitä...
ja Aino maitosuklaajäätelön (joka aiheutti mun viime kohtauksen ja joka on ollu pitkään mun viikonloppunami, byhyy!) En siis tykkää karkista tms., suklaa ok, muttei sekää oo niin ku tuo jätski. Ja suklaista soppii vain tumma, josta en tykkää myöskää. Jostai vegaaniblogista löysin kyllä yhen jäätelöohjeen, seoli kaurakermaan tehty ja tummalla kaakaojauholla, se oli hyvänmakunen.

- sipuli ja valakosipuli ei todennäkösesti kans tuu kuulumaan ennää ruokavalioon. Nyyh!

- oon juuri opetellu kyläläisen rouvan suosiollisella avustuksella ruisleivän leipomisen juurella. Noh, nyt täytyy alakaa perehtyyn myös gluteenittoman juurileivonnan kiemuroihin...

- aina oikein syöminenkää ei pelasta kohtauksilta. Tähän kuuluu huonommat ja vielä huonommat kaudet. Ja välillä vähän parempia aikoja.

- stressi on toinen suurimmista syistä oireilun pahenemiseen; sitä ku ei voi poistaa.

- tämä tila ei parane. Se on.

Positiivista (aina kaivan joka asiasta, ku oon lähtökohtasesti positiivinen ihiminen)
tässä on, että...
- tämä tila ei oo vakava eikä altista millekää vakavalle sairauvelle, vain hankala.

- ruokavalio on ainaki tähän asti auttanu vähentään oireilua.

- mun ei tarvi syyä lääkkeitä, ainakaa vielä, eikä pakko, jos oireet muuten kestän.

- paino on puonnu hupsistakeikkaa :D

- mieheni on jo opetellu leipomaan jotaki gluteenitonta mulle, kiitos nam!

Aikasmoinen vuodatushan tästä tuli, sen arvasinki.

Aurinkoista kevättä ite kullekin! Sillä nyt se on :)

Kevättä pinnassa

Sain minäki kevväisen sisustuspuuskan. Talo valamistu, johtusko siittä. Mattoja piti alakaa tekemään ja oon alakanu jo suunnitella taulujen ja valokuvien seinälle ripustamisen alottamista. Joten neki on melekeen jo seinällä.
Etteinen oli siis viimenen tila, joka nyt valamistui niinku se nyt hetkeksi jää. Maalaillaan vielä valakosia, kuha ei ihan mittää muuta tekemistä keksitä. (Pellavaöljymaali ku kestää kuivaa jonku hetken, nii siihen kerkiää sotkia ittesäki jo sitä ootellessa; oomme tojennu.) Paneelit siis maalattiin latallaan, hirviä homma ja pino oli se. Kuvassa on just maalattu ikkunan- ja ovenpielet ja vähä joitaki pikkukohtia, siksi mm. kengät on arkun päällä ja lehet suojana. Tapetti löyty tuttavalta hintaan 5€/säkki, jossa oli 7 rullaa tuota ja monta rullaa muutaki, joita oon käyttäny tekstaukseen. Ei siis itku pääse, jos vaikka sattus, että joku pikkumies esimerkiksi suklaakäsillään nojjaisi seinään :D Oven sisäpuolen väriä ei oo vielä osattu päättää, joku väri pitäs melekein olla, on liian valakosta. Ehotelkaapa? Ulukoa se maalataan roslaakimahongilla eli jotakuinki mustaksi. Lattianki maalaan uusiksi kesällä, tuommosella suklaanruskialla ja pirttiinki päätettiin vaihtaa lämpimän sävynen väri. Joha siitä taitaa viis vesikessää olla, ku pirtin lattia pois käytettiin, puhistettiin ja uuestaan paikollaan maalattiin, on vähä jo ryppyjä tullu.



Jaa, otetaanko tähän välliin tämmönen throwback-thursday-hommeli, että muistellaan vähäsen vanahoja taasen...


Tässä pirtti kesällä 2014. Hirrenvaihtua tuli, mutta lattia oli kunnossa, vaikka multapenkki oliki.



Tässä meiän asumus pirtin korjuun aikana. noin 15m2 kamari, jossa kaikki me nelijä siis asuttiin. Mikrolla ruoka (onneksi minun ihana äiti teki aina kaupunkireissuilla meille kotiruokaa rasiatolokulla mukkaan, ettei ihan tarvinu saarioisten äitien ruuissa olla kuukautta) Ja lämmin kesä se oli, että käytännössä tuolla vaan tartti syyä ja nukkua. Lapsetki taisivat viettää mummulassa pitkiä pätkiä tuona aikana... Hyvin tässä pärijäsi :)


Tässäpä pirtin lattia on saatu paikolleen puhistettuna. Hirviä homma oli +30 asteessa puhistaa, laskin että työviikko siinä meni, molemmat ranteet ja selekäki - ja monta purkkia appelsiinimehua.


Tässä on sitte ensimmäinen ateria pirtissä kamariasumisen jäläkeen, piknikkiliinat ja kaikki. Oliha se!

No palataanpa tähän päivään taas.


Vessaan matto tulossa. Kuteeksi leikattu kuteet eli vaatteita, hehheh.


Kamariinki uus matto. Nämä oli trikookudetta kerältä. Ostin nämä, ku asuttiin vielä Tyrnävällä eli aika kauan saivat marinoitua aitassa... Ja tästä tuli sen kokonen ku kuteet riitti (noin 1,5m halk), isompi ois saanu olla.


Kevättä näkkyy olevan ikkunoijenki pinnassa, mrh.




Ja mullan pinnassa tietysti kans! Maisseja pakko kokkeilla taas. Ylemmässä tomaattivauvoja.

No jaa, ois mulla muutaki vuodatusta vielä, mutta olokoon nyt; tuli jo tuota asiaa.

Hupsista, meillon taas hyrskynmyrskyn!

 

Tasasen säännöllisesti mennee kaikki hyrskynmyrskyn, kun pittää jotaki paikkaa vielä rempata. 

Vaan ei ois ennää palijo. Etteinen oikiastaan. Se on pakkasilla tapetoitu; tapetti löyty meiän Käsityöläisten kesäpuotin kirppispäivänä - hillitty vaalea paperitapetti, 7 rullaa 5€. Ei siis itku pääse, jos etteisen seinään vaikka sattuu joku pikkumies multakäsillä nojjaileen ;D Sitäpaitsi tapettia jäi tapetoija se vaikka toiseen kertaan. Paneelit tilattiin Puutavaraliike Tillmanilta, koska tuota vanahaa mallia ei saa mistään. Maalattiin myös pariin kertaan valamiiksi, helepompi maassa ku ällöttää kattua kohti ja maaliki valluu pitkin käsiä ja jokapaikkaa... Pellavaöljymaali, joka tehhään ite.

Mutta voi että mää ootan taasen, että lämpiää ja lumet sullaa. Mun kevät alakaa tammikuun ekana eikä mulla oo ylleesä tietuakaan mistään kevätväsymyksestä vaan hirviä tarmo aina alakaa valamistella seuraavaa kessää ym. paitsi tänä kevväänä, mutta se liittyy terveys- ja sairausasioihin. Nyt alakaa jo aurinko paisteleen risukassaan, kun on diagnoosi ja tietua, piiiitkä matka hyvinvointia kohti alkakoon.

Joo ku lämpiäis, niin pääsis pihalle rapsuttelleen mm. väliovia. Alakavat olla talonki alkuperäset jo uuen maalin tarpeessa, ainaki tästä pirtin ja kamarin välinen pittää saaha puhistettua ja maalattua, ja nuo paraatipuolen ikkunat kunnostettua. Niitä ei toki ihan vielä viiti pois ottaa. Sisällä en viiti sitä tehä, kun meillä käytetään lämmitintä maalin sulattamiseen ja ihan varmasti nuissa on käytetty myrkkymaaleja jossain vaiheessa, siis en halua hengitellä niitä höyryjä. Ja sotkeeha se hirviästi.



Elläinten kans on haastetta ollu. Vuohilassa meinas tulla kylymä, kun oli ne pitkät pakkaset. Tytteleillä oli meiän neitin pieneksikäyneestä fleecejumppiksesta tehyt takit päällä reilun pari viikkua, ku eihän se vanaha betonirakennelma sitte hetkessä lämpiäkään. Mutta tyytyväisiä ne tuntu olevan.
Kanalassa taasen tipuset, nyt siis jo aikusen kokoset viime kesän pennut, alottivat muninnan jo usiampi viikko sitte. Kappas kehveliä, ne alako syömään ne munat ite :€ Vinkkejä sain Munanetistä, että pimennä munintapesiä -> siis verhotin ja laita feikkimunia -> no niitä mulla ei nyt oo vielä. Oon muutaman aamupäivän seissy kanalassa oottamassa munimista ja vohkinu heti, kun on putkahtanu. Rouvat ossaa nimittäin ootella myös. Kun joku nousee munan putkauttaan, heti on koko sakki hyörimässä vieressä ja aletaan kuikuilla pyllyn alle, että missä herkku. Mrrrr!

Nyt navettaan, kanalaan ja sitte töihin!