maanantai 18. helmikuuta 2019
Hupsista, meillon taas hyrskynmyrskyn!
Tasasen säännöllisesti mennee kaikki hyrskynmyrskyn, kun pittää jotaki paikkaa vielä rempata.
Vaan ei ois ennää palijo. Etteinen oikiastaan. Se on pakkasilla tapetoitu; tapetti löyty meiän Käsityöläisten kesäpuotin kirppispäivänä - hillitty vaalea paperitapetti, 7 rullaa 5€. Ei siis itku pääse, jos etteisen seinään vaikka sattuu joku pikkumies multakäsillä nojjaileen ;D Sitäpaitsi tapettia jäi tapetoija se vaikka toiseen kertaan. Paneelit tilattiin Puutavaraliike Tillmanilta, koska tuota vanahaa mallia ei saa mistään. Maalattiin myös pariin kertaan valamiiksi, helepompi maassa ku ällöttää kattua kohti ja maaliki valluu pitkin käsiä ja jokapaikkaa... Pellavaöljymaali, joka tehhään ite.
Mutta voi että mää ootan taasen, että lämpiää ja lumet sullaa. Mun kevät alakaa tammikuun ekana eikä mulla oo ylleesä tietuakaan mistään kevätväsymyksestä vaan hirviä tarmo aina alakaa valamistella seuraavaa kessää ym. paitsi tänä kevväänä, mutta se liittyy terveys- ja sairausasioihin. Nyt alakaa jo aurinko paisteleen risukassaan, kun on diagnoosi ja tietua, piiiitkä matka hyvinvointia kohti alkakoon.
Joo ku lämpiäis, niin pääsis pihalle rapsuttelleen mm. väliovia. Alakavat olla talonki alkuperäset jo uuen maalin tarpeessa, ainaki tästä pirtin ja kamarin välinen pittää saaha puhistettua ja maalattua, ja nuo paraatipuolen ikkunat kunnostettua. Niitä ei toki ihan vielä viiti pois ottaa. Sisällä en viiti sitä tehä, kun meillä käytetään lämmitintä maalin sulattamiseen ja ihan varmasti nuissa on käytetty myrkkymaaleja jossain vaiheessa, siis en halua hengitellä niitä höyryjä. Ja sotkeeha se hirviästi.
Elläinten kans on haastetta ollu. Vuohilassa meinas tulla kylymä, kun oli ne pitkät pakkaset. Tytteleillä oli meiän neitin pieneksikäyneestä fleecejumppiksesta tehyt takit päällä reilun pari viikkua, ku eihän se vanaha betonirakennelma sitte hetkessä lämpiäkään. Mutta tyytyväisiä ne tuntu olevan.
Kanalassa taasen tipuset, nyt siis jo aikusen kokoset viime kesän pennut, alottivat muninnan jo usiampi viikko sitte. Kappas kehveliä, ne alako syömään ne munat ite :€ Vinkkejä sain Munanetistä, että pimennä munintapesiä -> siis verhotin ja laita feikkimunia -> no niitä mulla ei nyt oo vielä. Oon muutaman aamupäivän seissy kanalassa oottamassa munimista ja vohkinu heti, kun on putkahtanu. Rouvat ossaa nimittäin ootella myös. Kun joku nousee munan putkauttaan, heti on koko sakki hyörimässä vieressä ja aletaan kuikuilla pyllyn alle, että missä herkku. Mrrrr!
Nyt navettaan, kanalaan ja sitte töihin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)