lauantai 24. joulukuuta 2016

Rauhallista joulua

täällä nimenommaan vietellään.

Meillä vanhan kansan tapojen mukaan muistettiin edeltämme menneitä kynttilöin ja talon eläimiä ja pikkulintuja juhlaruuilla. Haltijoita en osannut vielä tänä vuonna muistaa. Olkiakaan ei tänä vuonna vielä lattialle levitelty. Eikä ruuaksi laitettu kaikkea sorttia, jota talosta löytyi :D

Talon eläimet, vuohitytöt, saivat omat joulupuuronsa. Eivät kyllä aluksi välittäneet tuon taivaallista vaan jätin kuitenki lautaset sinne ja parin tunnin päästä, kun lähettiin piparit viemään, oli ne kelevanneet. Aamulla vein niille irtokauran sijasta lyhteet, oman maan luomusti kasvatettua.
Kolliaki on hemmoteltu, on tarijottu kermatki jäläkiruaksi. Se se oliki edellisyönä paininu. Arvasinki, ku ei tullu aamulla mun navettareissulla kotia. Puoliltapäivin vasta nilikutti meiän navetan suunnilta. Ne ei oikein siejä naapurin kollien kansa toisiaan.

Ja minä se mahan olla niin hullu, että jonaki vuonna meillä vielä on ne oletki lattialla jouluna.



Laatikot tehtiin isännän kanssa ite. Lanttulaatikko oli tänä vuonna lanttupunajuurilaatikko, nam. Porkkanalaatikko on isännän juttuja, se tekkee mannapuuroon, ja se onki palijon parempaa ku tavallinen. Meillä syyään sitä ihan arkiruokanakin. Maksalaatikko on kyllä Saarioisten äitien tekemää. Ite tehtiin myös karjalanpiirakat, mies on karjalaista sukua. Karjalanpaisti on meillä aina myös joulupöydässä. Lapset halus ranskalaisia eikä oikeita pottuja, joten sitte ranskalaisia; me kun oltiin vain oman porukan kesken.
Herkkuja tehtiin kans ite nyt enempi ku ostettiin. Konveheista tahtoo aina jäähä ne "pahat" pyörimään kuppeihin, niin tehtiin erilaisia rockyroad-versioita jokaisen makuun sopiviksi ja isännän joulumakeinen on mantelikrokantti, jonka se tekee ite. Piparitaikinan meille on aina tehny minun äiti. Se on niin hyvä tekemään, etten oo kehannut ite alkaa koittaan enkä hankkiin niitä mausteita. Ja äiti haluaa aina auttaa, niinpä saa kyllä niin kauan ku jaksaa tehä piparitaikinan ja pullat <3

Tosiaan, meillä on ylleesä ollut iso porukka jouluisin koolla, joko meillä tai muualla. Kyllä me tyttären kansa tojettiin illankähämässä, että kyllä jouluna pitäsi olla porukkaa; niin oli outua, kun ei ollu pikkuväkeä touhuamassa. Meiän lapset on jo esiteinejä, niin ei meillä ennää vilinää ja vilskettä näy. Ääneen jo sannoin, että pitäsikö vuohet hakia pirttiin, niin tulis sitä vauhtia, ei ois mm. kuusihuolia ennää sen jälkeen ;) Pistelisivät kyllä koristeineen päivineen sen heti suihinsa. Telekkarin töllötykseksihän se vähä sitte meni. No, ei meillä kyllä muuten sitä palijo katotakaan.



Palijastanpa tässä, että meillä on sitäpaitsi semmonen teatterikuusi tai puolikuusi, niinku isäntä sen nimesi. Täältä "yleisöstä" näyttää ihan hyvälle - ja tytär on sen ansiokkaasti täyttäny koristein - mutta tuolta keittiön sivulta katottuna se on puolikas. Se on omalta kankaalta ihan tarpeen vuoksi kaajettu, siinä se ei olis mahtunu kasvamaan, eikä ollu mahtunukaan vaan oli toisen kyljessä melkeen.




Nohitsinpitsi! Nuo kuvatki meni nyt yhteen, ei ossaa tämä tietokonenero niitä erottaa :P
Ylemmässä mun rakkain joulukoriste, ystäväni kirjansivuista tekemä himmeli.
Alemmassa meiän jännittävää jouluaikaa kuvaan ikuistettuna.

Kuhan nämä pyhät tästä selevitään, onki poikun synttärit, ja meiän joulu loppuu siihen - niin minä sen oon aina aatellut. Ei oo pojalle reilua, että joulu ja synttärit ois sammaa aikaa :) Synttäreiden kunniaksi taas ilotulitetaan.


sunnuntai 18. joulukuuta 2016

tiistai 13. joulukuuta 2016

Kylähullun puuhat

Tämä kylähullu on taasen keksiny iltapuhdepuuhastelua.
Arvatkaapa mitä :)



Tämmöstä sotkua. Tämä ei oo Suomen surkeimmasta nikkarista otettu lampunvarjostimen malli.

Uma Aaltonen lupasi, ettei vuohet haalaa kaikkia syötäviä heiniä karsinan pohojiksi, jos niille tekkee heinäverkon. No minä sitä kokkeilemmaan. Solekko tehä.

Myöhemmin illalla:

Tittididii!





He hyväksyivät! Nuorineiti kyllä oli eka sitä mieltä, että syöpi mieluummin verkon ku heinät, mutta hetikohta otti äitylistään mallia ja onnellisina jäivät nyhtöheinäänsä perkkaamaan.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Joulunaluskiireitä

Sattupa somasti, että tytär oli kuvannu kameraan valamiiksi kaikenlaista, niin saan tästä vähän jotaki teille jakaa nopsasti. Sitäpaitsi tytär on paljo parempi kuvaamaan ku minä.



Huomaan, että meillä joku muuki hoitaa vuohia ku minä, nimittäin Pullip-nukkemme Akemi aka Mila. (Tyttären nukke ja ottama kuva)



Tytär on koristellut meille joulun, mää en ehi enkä jaksa sitä miettiä ja se tykkää muutenki koristella.



Mies on teheny kovasti remonttia (kun minä oon keskittäny elämäni työpaikan, pakollisten menojen, kiikkutuolin, navetan ja "kissanristiäisten" ympärille). Tännään portaikkoon on tullu tapetti, jonka huomenna maalaa. Tuo hirsiseinä on ainut, jonka sain neuvoteltua jäämään näkyville meiän mökissä. Kiitos nam.