lauantai 13. tammikuuta 2018

Kevät on virallisesti alakanu!

Meillä se ainaki alako ihan virallisestiki, nimittäin kanat oli putkauttanu ekan munan!
Mietin myös jo kasvatuksia. Onneksi olin niin viksu, että kannettiin kellariin pari multasäkkiä kasvihuoneesta, ettei ne jäävy. Meinasin laittaa yhen sipulin, joka oli itäny ja jos kokkeilis lähtiskö salaatti jo. Meillä kuitenki pietään liesituulettimessa valoa yötki, kun muuten ei nää ees vessaan mennä. Ainii, ja kannoille jos kauraa iättäs! Kiitokseksi :)



Ulos ku kattoo nii ei ehkä heti uskos, että on kevät XD Tämmösiä tunneleita on jokkaiseen rakennukseen, jossa pittää ussein käyvä. Kaikkiin ei oo jaksanu kaivaa...



Kiikkuunki on tullu patjat.

Aurinkoista kevättä!

maanantai 8. tammikuuta 2018

Kesää talven keskelle

Ulukona -12, sisällä +16

Ku tämä on nyt tämmöstä öllöttämistä, ettei mittään merkittävää tapahu ja tiiän, että siellä ruuvun toisella puolen ootellaan hengitystä piätellen, millon taasen tullee uus juttu, niin... Minäpä laitan nyt pikkusen muisteloita menneiltä vuosilta, niistä jutuista, joita on sattunu muistaan ja ehtiin kuvata.





 Tässä nyt parissa kuvassa neiti nauttii kesästä maalla. Ylemmässä mitataan rannassa kasvavaa vaahteraa (jonka jänikset monena vuonna kerkesivät napostella). No nyt se on semmonen kolomisen metriä korkia, viime kesänä yks haara näytti kuivuvan, saa nähä joutuuko sahaan pois.
Alemmassa sitte kuistilla muuten vain pihaleikkejä maalla. Nämä kuvat vuosilta ennenku asuttiin täällä.



Aittojen välliin tein pikkusen kukkapenkin sinä kesänä ku muutettiin. Tässä vielä on elossa tuoki vanha pihlaja, jota lapset piti kiipeilypuuna ja olihan se komiaki. Se kaatu eka syksynä, tai oikeestaan se ei kaatunu vaan sen päälle kaatu 80-vuotias kuusi ja se halakes keskeltä ja oli pakko karsia kokonaan pois. Nyt oon yrittäny kantoon kasvattaa uutta, mutta jostain syystä ne alut tuntuu aina kuoleentuvan.



Tässä sitte maallemuuttamisen hauskuus! Tytär sai eka kesänä lahjaksi mummulta ja papalta trampan. Tässä paikalla on nyt kanala.

Rakennusaikana minä oon yrittäny aina jotenki inhimillistää tätä kaaosta kaikkien kannalta, tässä muutama juttu...



Mikä sen hauskempaa lämpimänä kesäiltana ku levittää rinteeseen rakennusmuovi ja pesuainetta ja kaataa vettä ja lapset perrään.



Keskeneräselle ikkunalle vähän kaunistusta pellosta.



Sinnikkäästi oon myös joka kesä sijottanu kesäkukkia johonki koloseen (missä ne ei ois kauhiasti isännän hommien haittona)
Lisäksi meillä on ollu myös vaihtuva taidenäyttely etteisen seinillä, lasten koulukuviksen töitä. Monenlaisessa vaiheessa :D Tässä mm. kesken seinän laudottaminen, kun lautaa ei ihan kannata asioikseen lähtä 150km lenkkiä hakemaan, ku eihän tässä hevosen selässä olla.

 

Ja seuraavanlaista aktiviteettia...



Tässä on kauppa etteisen perustuksilla.



Viemärin kaivatuksen jälille sai ison valtaväylän kuorkeille ja muille vehkeille. Ja muistaakseni tässäki toimi jonku sortin kauppa.



Läjistä ja muista rakennusvaiheista on otettu kaikki irti :)





Purkutavaraaki on hyödynnetty. Ulkoverhouspaneeleista sai näppärästi rakennettua hevostallin. Ja edelleen keskeneräsen puumajan, joka mahtaa joutua ens kesänä purettavaksi, ku ei se näytä etenevän...




Aktiviteetteihin on osallistunu kiitettävästi myös ystävämme aina vieraillessaan. Laiturikin synty hänen kanssa.