keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Kevväisiä sisustusjuttuja

Muute, anteeksi vain ku mää kirjotan oulummurteella. Se tullee luonnostaan, ei voi mittään. Oon kyllä yrittäny kirjakielestää ittiäni, mutta kuitenki tämä on mukavamman tuntosta mulle.

Kevväällä aina tullee hirviä sisustusinto, ainaki joillaki - ei mulla niinkää. Verhoja oon aina tykänny vaihella kausien mukkaan, mahtaa olla osasyyllinen ku olin vuosia Eurokankaassa töissä :D Ja haalaan mää sisälle kaikkia oksia ja semmosta luontua koko valosan vuojenajan.



Edellisestä kirjotuksesta tutut koivunoksat. Eikö näyki jo viheriää?



Tämä on myös meiän jokakevväinen sisustusjuttu. Nämä vanahat kirjahyllyt tuuaan sisälle, tuohon pirtin ikkunoien etteen, aina hiihtoloman aikoihin. Ne siitä pikkuhilijaa kevvään edetessä täyttyy ja kesäkuun puolella joutavatki pois. Nyt on kasvamassa jo tomaatit, salaattia (vuohille ja itekkihän siitä voipi syyä), persiljaa ja ruohosipulia, munakoisoa.





Nämä nyt ei varsinaisesti just oo kevväisiä, mutta tämänkevväisiä ne on. Uuninlämmityskauvella voi kätevästi kuivatella vaikka ja mitä. Jatkuvasti tietysti kuivumassa on kenkiä, kinttaita ja muuta vaatetusta, pyykkiäki. Nyt on kuivamassa myös kattolistoja; ne on ollu ulukorakennuksessa monta vuotta, ku ei meillä oo lämmintä varastointitillaa missään ollu. Nuo kuoritut rungot on koivua, ja ne onki kuorinu vuohet! Eli hyötyelläimiä jo ovat. Vähäsen jouvuin parsimaan, ku ei ne oo joka puolelle yltäneet, ku nämä on ollu sidottuna karsinan sisällä niillä puuhana. Näistä tullee yläkerran portaikkoon kaiteet.

Tässä vielä muitaki sisustuskuvia:



Tässä lähempää se keittiön välitilan laatotus. Eikö oo sieviä kaakeleita? Nämä on siis täältä kylältä yhestä vanhan miehen jäämistöstä, huutokaupasta ostettiin.



Keittiön hanasta aasinsiltana voin kertoa, että meiän neiti-ihminen on taiteilija. Ku tarkkaan kattoo niin hanaki on ihan kynsilakassa, hän ku teki marmorointeja kynsilakoilla tässä eilisiltana. Tuosta kuvastapa sattuu näkymään myös, että nuo sievät kaakelit ei riittäny ihan koko välitillaan vaan jouvuttiin laittaan tuolle lyhyelle osalle muutamia valakosia lisäksi. Mutta sepä ei meitä haittaa.



Ja tuosta taiteilija-asiasta aasinsiltana voin kertoa, että tämä lieskarin päällä töröttävä otus on meiän kotitonttu, sen on meiän taiteilija myös teheny.



Vielä yks sisustusjuttu, josta mää oon niin ilonen! Meiän aitasta, eli aarreaitasta löyty tämmönen seinävaate, onko nämä nyt niitä gobeliineja sitte. Ei muistanu minun äitikään enkä minäkään tämmöstä, Neidon ryöstö meillä on kans. Mutta tämä! Aa että <3 Kyllä on taasen ollu tähet kohallaan tai jotaki, että mistä tämä on tullu ja miten voi olla, että sattu justiisa niin osuva aihe, ku äiti ja tyttö vuohia syöttää :) Tämä on pakko olla ollu enne, että tällä tilalla vuohia tullee olemaan... Ehkä mää oon tämän lapsena joskus kaivellu esille ja kuva on mun mieleen iskostunu, kenpä tietää.
Patsas on meiän häälahja, joka koristi myös noutopöytää juhlassa ja sen on tehny kans eräs taiteilija vaan ei meiän tytteli. Lasten pappa on kätevä käsistään, myös se komia koristeellinen kapusta on hänen käsialaa.

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Päivitys





Pläjjäytettinki heti aluksi tämmöset kuvat, että on tullu jollaki huhkittua ulukohommissa, itehän oon ollu lähinnä tietokonneen ääressä. Kaavettiin alakuviikolla, molemmat lentsusina, toinen mokoma puutavaraa - ja vieläkää ei huomaa juuri, että on mittää kaajettu. Paitsi tuosta halakopinosta. Tuo ohuempien runkojen pino alemmassa kuvassa on tarpeeseen säästettyjä ja ne oottaa kuorimista, jonka tekkee tämä käsipuoli (huomatkaa, että 5 on jo kuorittu!); niistä tullee nimittäin vuohien aitaukseen toloppia. Hiillostettaan päätki niinku ainaki.
Niin ja miksi minä sitte oon istunu vain tietokonneella. Meillä oli lasten kanssa taasen näytelmähommia. Lapset on näyttelijöinä nuorisoseuran harrastajateatterissa ja nyt oli läheiseen kylpylään tilattu perinneilta, jossa olin juontajana ja vähä extranäyttelijänäki, kun osa porukasta oli reissuillaan. Tein siis juontoja ja muita paperihommia ja silittelin asuja jne. ja totta puhhuin mun pitäsi pitää leikattava käsiki suojassa. Eivät kuulema leikkaa, jos on haavoja tai rikkeämiä.



Oksat ei oo maljakossa tietenkään ihan silimänilona, koska minen tykkää hamstrata tavaroita tai laitella koristeita esille, jos niillä ei oo jotaki käyttötarkotusta. Noh, nämähän on tietysti sitä varten, että ne tekkee viheriää ja sitte ne päätyy vuohien suuhun. Tai voi niistä itelleki ottaa makupaloja. Ja koska meillä on joka puolella tiluksia oksakasoja, niin näitä riittää. Nuo keramiikat takana näkyvässä astiakaapissa on melekein semmosta tyhyjänpäivästä tavaraa, mutta menköön. Isäntä ei antanu hävittää, kuuluvat kuulema vanahaan talloon. No voi niistä ainaki puolia käyttääki, on käytettyki.

Eipä nyt muuta ku hyvvää viikolloppua kaikille!




sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Maalaishommia

Nyt piti viimen ehtiä tälle talavelle tärkeisiin maalaishommiinki. Isäntä kaato ja minä ja lapsetki vähän malliksi haalattiin oksia. Runkojen haaluu jäi melekolailla isännälle, ku hanki on ainaki 200 metriä syvä ja mulla oli kuumetta 50 astetta. Oli meillä hevosvoimiaki vähä apuna kauempaa kaajetuille rungoille. Uljas musta ratsumme Caddy toimi kuletusjuhtana.





Eipä tuosta metästä vielä juuri ees nää, että on kaajettu, paitsi tuosta roskamäärästä. Ja toinen rupiama eessä lähipäivinä.



Vielä tässä on mitä kaataa.



Oon virkannu tämmösen portin meille opasteeksi; kun meille ei kukkaan ossaa ja kartatki neuvoo väärin. Mullahan on Ompelimo nyt kotona, tosin oon sairaslomalla ja oottelen kädenleikkuuta näinä viikkoina.



Lapsilla on valmistumassa puumaja (ihan varmasti pian valmistuu, alotettu kesällä 2013)