Luomuviljelijän koetinkesä

Alotin alunperin, varmaan pari viikkoa sitte, postauksen ihan vallan muusta aiheesta, mutta tämä vaatii pikasempaa käsittelyä. Pikasempaa :D Tämä on kuitenki se syy, miksi postauksia ei oo kuulunu. Oon nimittäin istunu kaiken ajan ku vain oon muulta ehtiny, niin tuolla kitkemässä - ja melekein itkemässäki.

On kyllä tosiaan luomuna viljelevän koetinvuosi. Ensin kevät oli niin kylymä ja tuulinen ja kuitenki siitä näkkyy selevinneen hyvin kaiken maailman tuholaiset ja rikat, kuten mun pahin vihollinen valvatti ja saviheinä, joita on ihan älyttömästi. Ja jos jättäsin kitkemättä, ei mikkään muu jaksais kasvaa, ne valtais ihan joka sentin pellosta. Ens kesä kesannoidaan pahimmat alueet, viljeltävä vähemmän syötävää.

Kasvihuoneessa kasvit voi ihan hyvin, mutta pieniähän ne on ku aattelee ajankohtaa. Yks kurkku on valamistumassa, jääneekö ainuaksi... Esikasvatetut taimet oli taas tänä vuonna poikkeuksellisen vahvoja, mistä olin niin onnellinen, ku onnistuin. Mutta alamäki alako, kun siirsin ne kasvupaikoilleen. Vaikka yöhallaa ei ollu ennää, päivisin oli niin kylymää ja tuulista, pohjostuulen alla kun peltoni on, että kaikki tuntuu kuolleen. Ei ees kurpitsaa taija tulla, vaikka se on kasvanu joka kesä ihan vallattomasti.


Tästä kuvasta näemme, että valvatti viihtyy vallan mainiosti katteessa kasvamassa. Tästä on kitketty viikko sitte...
 

 Ja tässä on varmaan mun isoin kurpitsan taimi.


Valvatti kasvaa mieluusti myös harson alla, seassa kaalia. Kaalit voivat onneksi hyvin, mutta työtä teettää.

Sitte on vielä jotaki kärsäkkäitä, ihan joka puussa, paitsi ei omenapuussa ONNEKSI! Kirsikkapuusta söivät lehtiä ja varsinki uuen kasvun, ja pihlajat ja kaikki luonnonpuut on kelevannu. Niskaan vaan puista ropisee niitä, kun alta kävelee. Vatuissakin pari näin, mutten oo tutkinu tarkemmin, onko ne jo kukat syöneet niistäki.


Tässä se on, se kärsäkäs. Laitan nimenki, kuhan ötökkäfoorumi vastaa mulle, mikä tämä on.


 Ja tämän näköstä jäläkiä ne on teheny joka puuhun.
 
Mansikkamaan tein myös. Se oliki valtaisa projekti tämmöselle 1,5-kätiselle. 154 tainta siirsin, laitoin sanomalehtiä ja katetta, vierähti muutama tunti. Haastetta oli, en jaksa tarkentaa, mm. kuivuus, tuuli. Ja nyt ku se on valamis vihdoin, saviheinä meinaa tunkea katteeseen!


Ennen tätä kuvaa just kerkesin nyhtää nuo penkkien reunat.
Ja kas, mää näköjään kasvatan myös saviheinäpeltoa! (tuossa mansikkamaan takana) Kyllä sinne on kaurat heitetty, mutta hittaasti hittaasti, jos ollenkaan...



Pottu- ja härkispellossa kasvatan valvattia, kuten näkkyy. Vähäsen siellä seassa on pottujaki, ja muutama härkäpapu.








Mutta joku sentään voi hyvin. Nämä kukkapenkkejä jo nelijättä kessää oottavat kukat kukoistavat.





Toki myös, varsinaiseen postaukseen liittymättä, vuohet on aiheuttaneet harmaita hiuksia. Ensin ne karkasivat joka toinen päivä vähintään, kunnes on sähköä vejetty tarpeeksi ja nyt pysyvät sisäpuolella. Sitte ku just kirjottelin tästä lypsyn alotuksesta niin melekeinpä sammaan hengenvetoon voin todeta, että meillä on sitte myös semmonen harvinaisuus ku neitsytlypsäjä! Eli meiän "kilille" (4v, poikimaton) nousi myös maito toiseen utareeseen. Siltä on pakko vähän tyhjennellä myös, en aio sitä alkaa lypsää, koska se potkii ja telemuaa ja me ei tarvita niin paljo maitoa. Ja tietysti myös lypsykillemme pukkas utaretulehuksen, jota oon saanu lääkitä antibiootti-pistoksilla aamusin. Maito on käyttökiellossa jonku aikaa. Sulo-kissalta irtosi yks kynsi, oli telonut jossain. Tassu on parantunu ennalleen, onneksi.

Että semmosta, ei siis kurjuutta kummempaa tänne.