Kesällä 2013 oli näin tunnelmallisen vanahan maaseuvun näköstä. Tiellä rantamökiltä YLÖS, niinku me on aina sanottu mun perheessä ja lapsuuessa. Tällön me ei vielä asuttu täysipäiväsesti täällä, vaan käytiin viikonloppusin.
Huhtikuu 2014 ollaan jo talavi asuttu mökissä ja tässä kuvassa on appiukon ja puolisonsa suosiollisella avustuksella purettu kylmä ja painunu etteinen vinttihuoneineen pois. Kuistilla ei muuten tässä vaiheessa haissu ennää yhtään kosteus, hyvin ilima kuluki :DD
Ja kuten huomaatteki, että uljas 70-80v kuusiaitamme on poissa talon ympäriltä. Noh se meni nääääin: Pyyettiin puukiipijä Takkula naapurikunnasta harventamaan kuusia, koska ne oli ihan liian lähellä taloa (katto ja perustus!) ja ihan liian isoja. 7 kuusiherraa siinä oli ja tie rantaan kulki välistä. Päätettiin jättää isoimmat, semmoset minun sylin ympärysmitaltaan niinku porteiksi rantatielle ja hyvähä siitä tuliki. Meille myöski kaivettiin paskaputki eli sievemmin sanottuna kunnallinen viemärijuttu kaikkine tykötarpeineen ja kaivurin oli pakko mennä kuusien välistä, siis siitä tieltä, että saatiin navetalleki vesi ja viemäri. No, joko arvaatte?
Sittehä se vielä samassa lokakuussa puhalteli tämänäi Eino-myrskyki yhen yön. No, joko arvaatte? Aamulla heräsin ja aukasin salusiinit pirtin ikkunasta (joka on tuolla sivustalla, jossa kuuset oli) ja piti ihan kaks kertaa kattua, että ei, siellä ei näy sitä kuusta, joka jätettiin siihe. Se oli rojahtanu aittojen välliin ja vanha (kiipeilypuu) pihlaja oli sen sylliisä ottanu. Onni onnettomuuessa toki oli, että vain pikkuaitan (vaihettavaksi aiottu) katto kärsi, koska se 20metrinen herra ois voinu kaatua myös a) talon päälle, b) navetan tai jommankumman aitan päälle tai c) katkoa sähköt puolelta kylältä, koska langat menee tuossa talon takana muutaman metrin päässä. Ja mää tiiän, että Eino suojeli meitä. (Talon entisen isännän veli oli Eino, joka ilmeisesti täällä on myös paljo ollut ja mahollisesti myös rakentamisessa jotenkin mukana)
Syys-lokakuun vaihde 2015. Joo-o, kyllä me koko ajan on asuttu tässä talossa, ei ees yhtä yötä remontin vuoksi olla oltu muualla.
Varakattona nääs oli tämmönen. Vähä jännitti illan kähämässä ku tuuli aika navakasti järveltä, että lentäneekö meitiltä yön aikana katto...
Kesän 2015 aikana mies paukutteli yläkerran niin valamiiksi kuin pysty maan tasossa...
... ja pressukatto saatiin unohtaa, kun uus nostettiin paikolleen heti entisen purkua seuraavana päivänä.
Päädyttiin siis tähän siksi, että entinen katto oli paikattu ja olis huovat pitäny uusia ja siksi, että vintti oli niin matala, ettei eristyksen laiton jälkeen ois saanu enää huoneita tehtyä. Nyt lapsilla on siis omat valtakunnat, ovat kuitenki jo esiteinejä. Ja alakerrassa neliöitä ei oo kuin 65.
Elokuu 2016: tölli alakaa jo muistuttaa paljolti asuintaloa. Eikä oo kaikenmaaliman lautaröykkiöitä ynnämuuta rakennustavaraa piha täynnä. Kuusiaidan tilalle laitoin pihlajia, tuomen ja syreeneitä ajatuksena tehä niistä luonnollisesti kasvava aita; ilahuttavat meitä tuoksullaan ja kukillaan ja lintuja marjoillaan. Ja hei, onhan se tyhjän näkönen, ku on sitä kuusiaitaa kattonu 37 vuotta.
Tässä sitte ihan tuore kuva. Ja kohta ku lumi sullaa, niin on vielä surkiamman näköstä :P Nimittäinki viime syksynä kaivuri muotoili pihan ja kylvettiin nurmikko. Siinäpä se kädettömän kesä menneeki ootellessa, että ruoho kasvaa :D
Tänä kesänä ois tarkotus isännällä rakentaa tuo ulkokuisti ja porras valamiiksi ja uusia aitan katto, ku pressu on jo ihan riekaleina. Toivomma siis hyviä ilimoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti